Klassikko

Tehtävänanto

Koulutyö ”klassikko” tehtävänannossa saimme tehtäväksi tutustua muinaisegyptiläiseen kulttuuriin, tutkien sen ajan muotoilua ja materiaalivalintoja, sekä sen ajan kultasepäntyötä. Tehtävässä oli myös valmistaa aihepiirin inspiroima koru, jonka tuli sisältää kahta erilaista istutustyyppiä. Tehtävän tavoitteena on toimia harjoitteluna tulevaa opinnäytetyötä silmällä pitäen, opettaen oman opinnäytetyökokonaisuuden tekemiseen vaadittavia suunnittelu-, dokumentointi-, ja esittämistaitoja. Muinaisegyptiläisessä taiteessa ilmenevien siipikuvien inspiroimana valmistin siiven muodoista ammentavan hopeisen kämmenselkään asettuvan ketjukiinnitteisen käsikorun.

Suunnittelu

Suunnitteluni lähti liikkeelle hakemalla inspiraatiota aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia tutkien. Aluksi suunnittelin tekeväni rannekorun erään egyptiläisen mallin mukaan, mutta valmistamiseen tarvittava työmäärä oli liian pieni, joten jatkoin suunnittelua. Mielessäni on pidemmän aikaa ollut valmistaa kämmenselkään asettuva käsikoru, ja nähdessäni kuvamateriaaleissa paljon siipiaiheista graifiikkaa, päädyin pohtimaan kuinka saisin yhdistettyä nämä kaksi elementtiä.

Egypti-lähdeteoksesta löytyi tietoa egyptiläisten Maat-jumalasta, joka oli oikeuden, tasa-arvon ja vastaavien arvojen jumala. Maat oli jumalan lisäksi myös nimitys silloisen oikeudentajun periaatteelle. Maat-perjaatteeseen kuului 42 elämänohjetta, jotka olivat vastaavia kun kristinuskon perustana olevat 10 käskyä. Kuvissa Maat-jumalalla on käsivarsia myöten menevät siivet. Siivet sopivat suunnitelmiini, ja päätin ottaa Maat-jumalan työni aiheeksi. Periaatteessa olisin voinut tehdä kumpaankin käteen omat siivet, mutta rajallisen työajan vuoksi päädyin tekemään vaan toiseen käteen. Oikea käsi valikoitui, koska se edustaa useassa kulttuurissa hyvää, puhdasta ja oikeaa, mikä sopii  aiheeseeni. Pian päädyin tekemään kuparista mallikappaleen.

 
Leikkasin romukuparista karkeasti siiven muotoisen levynpalasen, jota muotoilin pakottamalla haluamaani muotoon. Mallikappale auttoi hahmottamaan idean toimivuutta, ja auttoi etenemään suunnittelussa. Ensimmäistä mallikappaletta kokeiltuani päädyin tekemään toisen mallikappaleen, jonka muotoihin tein hieman hienosäätöä saadakseni muodon hieman sirommaksi ja siipimäisemmäksi. Mallikappaleeseen piirtämällä kokeilin erilaisia vaihtoehtoja kivien ja kuvioiden sijoittelulle. Kokeilin useita variaatioita, mutta mikään useasta eri vaihtoehdosta ei tuntunut järkevältä taikka mielekkäältä vaihtoehdolta. Päädyin siis aloittamaan käsikorun rungon valmistamisen ilman tarkkaa suunnitelmaa pinnalle tulevista kuvioista ja kivien asettelusta.

Työn aloitus

Työt alkoivat sahaamalla 2 mm hopealevystä kuparimallin mukaisen aihion, jonka taoin haluamaani muotoon. Takominen tapahtui sopivan kokoisella pallopäävasaralla takomisluokan pyypölleissä olevia kuoppia hyödyntäen. Koska työlleni ei ollut asiakasta, muotoilin käsikorun omaan käteeni sopivaksi. Takominen oli helppoa, kunhan jatkuvasti muisti käydä hehkuttamassa, jotta hopea taipuisi vasaran alla helpommin. Jatkuvan hehkutuksen haittapuolena tuli musta hopea, joka nousi hyvin laajalti korun pinnalle. Jäljet kuitenkin lähtivät suhteellisen vähällä vaivalla mutakuopalla hiomalla.

Ketjujen liitoskohtia tehtäessä pohdin kivien sijoittelua, ja erään luokkakaverin ehdotuksen mukaan aloin asettelemaan kiviä säännölliseen kuvioon. Kivien asettelu oli kuitenkin haastavaa, sillä kuperalle pinnalle oli vaikeaa sommitella kivet siten että ne näyttäisivät olevan tasaisen välimatkan toisista kivistä, ja kuitenkin näyttäen olevan symmetrisesti pinnalla useasta eri kulmasta katsottuna. Pitkän asettelun jälkeen sain kuitenkin kivien paikat sijoitettua järkevästi pinnalle. Seuraavaksi seurasi kivien paikkojen poraaminen, joka oli aluksi hieman hankalaa johtuen kunnollisen poraustuen puuttumisesta. Porasin kiville pari reikää, joista osa jyrsiintyi poranterän vuoksi piloille. Nämä reiät piti täyttää jotta kiville saataisiin kunnolliset sovitteet, mutta tämä osoittautui hieman työlääksi käsikorun ollessa hyvin iso suhteessa täytettäviin koloihin, jolloin reikien paikkausten juote ei meinannut juosta mihin oli tarkotus. Sain kuitenkin paikat täytettyä, sillä hinnalla että koruun ilmestyi runsaasti mustaa hopeaa. Mutakuopassa jälleen hioin mustat hopeat pois, kiillotin korun ja siirryin poraamaan reiät lopuille kiville. Tällä kertaa sain korun sopivasti tuettua, ja poraukset onnistuivat hyvin.

Porattuihin reikiin ryhdyin tekemään kiville sovitteita mikromoottorin soviteterällä. Aluksi sovitteiden teko sujui hyvin, mutta soviteterä tylsyi nopeasti, mikä vaikeutti sovitteiden poraamista. Muutaman sovitteen jälkeen terä tylsyi jo niin paljon, että se leikkasi tuskin mitään. Aikani koitin tylsällä terällä porata, mutta luovutin huomatessani että osa kivien paikoista epäonnistuivat. Nämä paikat minun oli jälleen täytettävä ja porattava uudestaan, mikä raastoi hermoja. Paikat täytettyäni ja uudet reiät porattuani siirryin käyttämään uutta palloporanterää, joka leikkasikin kivien sovitteet naurettavan vaivattomasti aikaisempaan soviteterään verrattuna. Parin lipsahduksen takia jouduin kyllä taas täyttelemään kivien paikkoja, mutta työ sujui uudella terällä huomattavasti tehokkaammin.

Kivien istutus

Saatuani kaikille kiville sovitteet tehtyä, siirryin hiertämään kivet paikoilleen. Aluksi 2 mm zirkonioiden istutus ei ottanut onnistuakseen, ja jälleen jouduin täyttämään vanhoja sovitteita ja tekemään uudet. Opettajalta pyysin hiertämisen pikakertausta, jonka jälkeen istutustyö alkoikin sujumaan hyvin. Hierrin lipesi useamman kerran istuttamisen aikana, aiheuttaen ikäviä naarmuja korun pinnalle. Kivet kuitenkin olivat ja pysyivät paikoillaan, ja naarmut sai helpohkosti kiillotusterällä painettua piiloon ennen lopullista kiillottamista. Jatkuva sovitteiden täyttäminen oli kuitenkin tuonut niin paljon pinnalle mustaa hopeaa, että sitä olisi ollut hyvin vaikea kiillottamalla poistaa. Päätinkin hopeoida kaikki osat piilottaakseni jäljet mustasta hopeasta.

 Kiinnitys & kasaus

Ryhdyin tekemään kämmenen puolelle tulevaa kiinnityssysteemiä. Aluksi ajattelin kiinnityksen tapahtuvan kokonaan ketjuilla, mutta päädyin tekemään isomman kiinteän kaaren johon ketju kiinnityy oven turvaketjun tavoin. Tällä ratkaisulla sain kiinnityksestä kokonaisuuteen paremmin sopivan.  Kiinnityksen tekemisen aloitin leikkaamalla paperista muutaman erilaisen kaaren, joita mallasin kämmeneeni. Valitsin kaarista sopivimman, jota hieman leikkasin vielä muodoltaan kokonaisuuteen paremmin sopivaksi. Paperimallin avulla piirrotin kaaren ääriviivat 1.5 mm hopealevylle, josta sahasin kaaren. Kaaren muotoilin kämmeneen sopivaksi pakottamalla ja hehkuttamalla, ajoittain mallaamalla sitä kämmeneeni kohtaan, johon sen tulisi valmiissa korussa asettua. Työhön tottuneena tämä vaihe meni ripeästi, ja siirryin sahaamaan loven johon kiinnitysketju kiinnittyy. Tein myös reiät ketjuille, jotka kiinnittävät kaaren muuhun koruun, jonka jälkeen kiillotin koko osan.

Kiinnityksen toinen olennainen osa, kiinnitysketju, oli luvassa seuraavaksi. Tehtävänannon vaatiessa korussa käytettävän kahte eri istutustyyppiä, pohdin korun tyyliin ja muotoon sopivia istutusvaihtoehtoja. Muutaman vaihtoehdon jälkeen päädyin istuttamaan "turvaketjun" päähän  umpi-istukkaan mustan hematiitin, joka oli hionnaltaan briljantin yläosa. Tämä sopi täydellisesti yhteen korun briljanttihiottujen zirkonioiden kanssa. Istuttaminen oli jo tuttua perushommaa. Leikkasin ohuesta hopealevystä kiven kehän pituisen suikaleen, josta tuli kiven kehys. Tein suikaleesta renkaan, jonka jälkeen juotin renkaan tasaiselle aluslevylle. Sahasin ja viilasin koko istukan siistiksi, ja kiinnitin istukan pakettilakkaan. Istutin kiven, ja hioin koko osan siistiksi ennen kiillottamista.

                             

Seuraavaksi vedin vetoraudan läpi puolipyöreää lankaa, josta tein valmiiseen ketjuun sopivia lenkkejä joita käytin kaikkien ketjujen kiinnittämiseen. Silmämääräisesti mittasin ketjujen pituudet omaan käteen sopiviksi, jonka jälkeen kiinnitin kaikki ketjut hitsaamalla.
Egyptistä ammentava käsikoruni oli valmis.

Yhteenveto

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Pääsin vihdoin tekemään pitkään mielessä olleen suunnitelman, ja työ oli erilainen kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisin suunnitellut pidemmälle korun yleisilmettä, muotoa ja kivien asettelua. Työ kuitenkin oli hyvin opettavainen, ja se tulee toimimaan hyvänä pohjana tulevia projekteja mielessä pitäen.

Viimeaikojen hommia

Pitkän hiljaiselon jälkeen tuon esille muutamia töitä joita on tässä hiljaiselon aikana tullut tehtyä. Syventävämmin kerron näistä ehkä tulevaisuudessa.

-Riipus, jossa käytetty Hollannissa vaihto-opiskeluaikana oppimaani japanilaista Mokume Gane-tekniikkaa, jossa keroksittain yhteen sulatettujen hopea-ja kuparilevyjen muodostamasta palikasta muokkaamalla saa mm. puunsyymäistä kuviointia. Tehtävänantona oli suunnitella koru "matkamuistona", ja sen tuli jollain tavalla liittyä Hollantiin. Kuten olen aikaisemminkin ehkä kertonut, pidän meriteemasta. Hollannilla on historiaa merenkäynnin suurvaltana, joten yhdistin riipukseen koukun, verkon ja uuden Mokume Gane tekniikan.

-Koukkuriipus, jossa jälleen Mokumea. Yksinkertainen homma, väänsin Mokume-tankoa luoden kierremäisen kuvion, jonka jälkeen taivutin tangon koukun muotoon, sahasin riipuslenkille aukon, ja hioin miellyttävään muotoon.

Hopeinen pave-istutettu sormus, jossa zirkoniat istutettuna.

Sormus, jossa markiisihiottu zirkonia alakautta istutettuna. Koulutyö Hollannista.

Sormus, jossa putki-istukkaan istutettu briljanttihiottu zirkonia.

Mokume Gane-sormus.

Hiertäminen (Harjoitus + Sormus)

 

Pitkän kirjoitustauon jälkeen sain puhtia ryhtyä sunnuntai-yönä kirjoittamaan lisää blogitekstejä. Taukoa kirjoittamisessa on ollut nolottavan pitkään, mutta toivottavasti saan seuraavan parin viikon sisään kirjoitettua uudet tekstit valmistuneista töistä. Tällä kertaa on luvassa kirjoitelma aiheesta kivien hiertäminen. Aiheesta minulla on hyvin niukalti kuvia, joten pyydän lukijaa ymmärtämään mahdollista vaikeaselkoista tekstiä, ja käyttämään mielikuvitusta.

Hiertämisessä lähdettiin ensin liikkeelle harjoittelemalla levylle, ennen kunnollisen työn tekemistä. Työtä varten varasin 3mm vahvuista hopealevyä, johon olin myöhemmin opettajalta saamani 3mm halkaisijan kuutiolliset zirkoniat istuttava. Lisäksi täytyi valmistaa oma hiertämistyökalu, josta valitettavasti minulla ei ole kuvaa. Hierrin on työkaluna kapeneva metallinen puikko, joka on tyylistä riippuen joko päästään suora tai kaartuva.
Hierrintä ryhdyin tekemään karkeasti n.10cm pitkästä, muutaman millimetrin vahvuisesta terästangosta. Tangonpätkä lyötiin puiseen kahvaan kiinni. Seuraava tehtävä oli "teroittaa" tangon kärki, mikä tapahtui koulun pajaluokassa sijaitsevalla nauhahiomakoneella. Hiertimen terän piti olla kärkeen kapeneva parin sentin matkalta. Nauhahiomakoneella piti varoa ettei terä kuumene liikaa, mikä auheuttaisi sen että teräs pehmenisi liikaa, mikä aiheuttaisi ongelmia hiertäessä. Hiottuani hiertimen terän sopivaksi, taivutin kärjen lyömällä sitä sarvialasimen päällä pari kertaa. Seuraavaksi tylsytin "terän" filssaamalla ja kiillotin koko terän. Hierrin oli valmis.

Seuraavaksi ryhdyin tekemään itse istutusharjoitusta. Materiaaliksi varaamaani 3mm hopealevyyn porasin 1.2mm poranterällä summamutikassa reikiä, joista tuli paikat kiville. Hurjimmat matematiikot huomaavat tässä vaiheessa, että 3mm kivi on hankalaa saada 1.2mm halkaisijan reikään. Tästä syystä porattuja reikiä ryhdyin seuraavaksi suurentamaan käytämällä mikromoottorin 3mm ruusuporanterää, jolla jyrsin reiät kiville sopiviksi. Kivien tuli istua sovitteisiin siten, että kiven reunus, "uuma", oli juuri ja juuri levyn pinnan alapuolella vain millimetrin murto-osan verran, jotta kiven saisi hierrettyä paikalleen. Jos kivi olisi liian pinnassa, ei kiven paikallaan pitävä materiaali riittäisi pitämän kiveä kestävästi paikoillaan. Jos kivi taas olisi liian syvällä sovitteessa, olisi sitä vaikea hiertää, ja itse istutuksessa hiertämisen jäljet olisivat hyvin näkyvästi rumat.

Hiertäminen tapahtuu kiertämällä hierrintä kiven uuman reunaa myöten kiven ympäri, siten että hierrin hiertää kiven ympärillä olevaa materiaalia kiven reunojen päälle. Hyvin epäselvä selitys asiaa tuntemattomalle, pahoittelen. Hiertäminen onnistui ihan hyvin, ensimmäisissä kivissä tulleet lipsahdukset ja niiden jäljet jäivät pois viimeisiä kiviä hiertäessä. Hierrettyäni kaikki kivet paikoilleen, testasin istutuksen pitävyyttä painamalla kiviä takaa valoaukosta hopealangan pätkällä. Pari kiveä napsahti irti, mutta ne hiersin uudestaan paikoilleen, tällä kertaa jämäkämmin. Tällä kertaa irronneetkin kivet pysyivät paikoillaan. Olin tyytyväinen, niin myös opettaja. Siirryin miettimään korua, johon uutta opittua taitoa soveltaisin.

Muutaman erilaisen vaihtoehdon kautta lähdin suunnittelemaan aikaisemmin tekemästäni, tästäkin blogista löytyvästä kantasormuksesta variaatiota (sormukseen tästä.) Ideaksi tuli tehdä siis samantyyppinen, mutta puupalan sijasta sormuksessa olisi kemiallisesti mustaksi hapetettu hopeapala, johon istuttaisin kaksi kirkasta kiveä.

Rungon tein samalla tavalla kuin yllä mainitussa aikaisemmassa kantasormuksessa, kuitenkin siten etten sahannut rungosta pois palaa, jonka paikalle aikaisemmin tuli puupala. Sen sijaan sahalla ja kaivertimella tein urat rungon "tauluun" ja sen ympärille, jotta näyttäisi siltä että rungossa olisi jälkeenpäin kiinnitetty pala, aikaisemman sormuksen hengessä. Seuraavaksi, kuten harjoituksessa, porasin taulun läpi paikat kiville, ja tein mikromoottorin ruusuporanterällä sovitteet kiville, jotka sen jälkeen hiersin paikoilleen koloihinsa. Kuvista näkyy, että kivet eivät ole ihan linjassa toisiinsa nähden, mutta tein kuitenkin työn loppuun. Kun olin varmistanut että kivet olivat pysyvästi paikoillaan, ryhdyin värjäämään taulun "palaa". Aluksi kokeilin värjäämistä dippaamalla koko sormuksen ensin värjäysaineeseen (hapettuisreaktiota nopeuttavaan "Blitziin")

ja kiillottamalla ylimääräiset värjääntymät pois. Tämä oli kuitenkin hankala lähestymistapa, sillä kiillotuskoneella hyvin helposti otti pois väriä kohdista mistä ei väriä pitänyt pois ottaa. Parin kokeilun jälkeen kiillotin koko sormuksen kokonaan puhtaaksi, ja siirryin värjäämään levittäen värjäysainetta hammastikulla haluttuun kohtaan. Värjäys onnistui, leimasin unohtamani leimat ja varovasti kiillotin sormuksen loppuun. Olin tyytyväinen.

Rivisormus

Viimeisin, ja toistaiseksi hauskin/paras/miellyttävin työ tähän asti on ollut rivisormus, jonka valmistin kivenistutuksen harjoitustyönä hopeasta ja viidestä kuutiollisesta zirkoniasta. Työ tuntui tähänastisista töistä helposti miellyttävimmältä tähän asti tehdyistä töistä, johtuen mahdollisesti siitä, että tämä tuntui jollain tavalla enemmän "oikealta" kultasepäntyöltä kuin jotkut aikaisemmista. Tyylillisesti sormus ei ehkä vastaa omaa näkemystäni siitä millaista haluaisin työkseni tehdä, mutta jollakin tavalla tekemisen teknisyys/rakenteellisuus tuntui tavallaan lumoavalta.

Työ eteni nopeasti (valmistui parissa päivässä), mikä tietenkin näkyy osaltaan paikoitellen lähinnä kynsissä jotka eroavat kaikki toisistaan, sekä muutamasta liian pitkälle menneestä sahauksesta, joita ei harmikseni millään voinut korjata. Kuitenkaan nämä virheet eivät loppujenlopuksi haitanneet, ja tuloksena syntyi sormus johon olen itse tyytyväinen siitä huolimatta että pienellä huolellisuuden korotuksella olisin saanut vielä parempaa aikaan. En pidä ajatuksesta että tyytyisin keskinkertaiseen, mutta joitakin asioita voi katsoa sormien välistä. Tämä oli ensimmäinen harjoitustyö kynsi-istutuksesta, jonka tarkoituksena oli opettaa kuinka homma toimii. Kuvitteelliselle asiakkaalle en tämän laatuista työtä luovuttaisi, mutta harjoituksen idea välittyi pääkoppaan asti, minkä nyt luulisi olevan koko harjoittelun tarkoitus.

Liikkeelle tekemisessä lähdin varaamalla työtä varten viisi 3mm-halkaisijan zirkoniaa (kaksi violettia ja kolme vaaleansinistä) sekä 6mm paksua hopeatankoa, jonka vaivalloisesti vedin 4mm paksuuteen. Vetäminen oli varsin työlästä, varsinkin kun olin varannut tankoa sen verran lyhyen pätkän etten saanut sitä viilattua tarpeeksi pitkältä matkalta jotta langan vetämisessä käytettävillä pihdeillä saisi tangosta kunnolla kiinni. Ennenpitkää kumminkin kädessäni oli hopeatanko juuri oikean vahvuisena, jonka työstämistä jatkoin valssaamalla tankoa kummastakin päästä 2mm vahvuuteen, jättäen keskelle riittävän pitkän pätkän 4mm paksuista osuutta, johon myöhemmin kivet istutettaisiin. Seuraavaksi mittasin ja hahmottelin rungolle sopivaa pituutta, jonka jälkeen sahasin ylimääräiset pätkät päistä pois ja juotin päät yhteen. Nyt minulla oli pöydällä epämääräisen, ei-tasapaksuinen hopearinkula josta oli tarkoitus tehdä näyttävä viisikivinen sormus.

Pakotin rinkuan sormusraudana avulla lähemmäksi oikeaa sormusta muistuttavaan muotoon, jonka jälkeen siirryin hiomaan pakottaessa "levähtäneitä" rungon alueita muun rungon tasalle, varmistaen kuitenkin ettei missään vaiheessa rungon paksuus alita vaadittua 4mm vahvuutta. Siistin sormuksen runkoa, ja siirryin merkitsemään rungon istutusosaan tulevien kivien paikat. Jokaiselle viidelle kivelle piti varata 4mm x 4mm laatikko, jonka takia aikaisemmin piti varmistaa ettei sormuksen leveys alittaisi tätä mittaa. Jos materiaalista olisi tullut liian ohutta, ei sitä olisi jäänyt jäljelle tarpeeksi muodostamaan istutuksille kunnollisia kynsiä. Piirrotin siis materiaaliin "laatikon" rajat, joiden mukaan sen jälkeen sahasin urat sahanterän syvyyteen, siis siten että terä oli kokonaan uponnut materiaaliin. Seuraavaksi merkkasin 4x4 laatikoiden keskikohdat, joista porasin 1.2mm terällä rungon läpi. Näistä rei'istä suurensin mikromoottorin 3mm "ruusuterällä" istutettavien kivien mentävät kolot, siten että kiven taulu asettui juuri ja juuri rungon materiaalin tasalle.

Siirryin sahaamaan rungon sivuun päällä olevien rajojen mukaan viistot urat, jonka jälkeen piirrotin rungon sivuun istutuspaikkojen keskikohdat, joista lähdin pyöröviilalla muotoilemaan istutuskynsiä. Siirryin viilaamaan saranaviilalla rungon suuntaisesti muotoillakseni istutuskynsiä lisää. Kun kun kynnet olivat umpimateriaalista muotoutuneet, täytyi istutuspaikat kiillottaa, sillä kivien ollessa paikoillaan se ei enää tulisi onnistumaan.

Viimeisteltyäni istutuspaikat alkoi itse istutustyö. Yksitellen asttelin kiven paikoilleen, jonka jälkeen istutustyökalulla painoin kynnet kiven päälle varoen ettei kivi asettaudu kuoppaansa vinoon. Aluksi kynnet olivat liian paksuja suoraan kiven päälle painettaviksi (=istuttajalla liian heikot käsivoimat) joten kynsiä oli hieman kevennettävä kärjistä viilaamalla. Suhteellisen helposti sain kivet jämäkästi paikoilleen, jonka jälkeen siirryin siistimään kynsiä "repimällä" ylimäärästä ainesta istutustyökalulla, samalla varmistaen kivien jämäkän istumisen. Lisäksi viilailin kynsiä muotoillakseni niitä pidemmälle. Viilasin rungon pyöreäksi, paitsi aivan istutusten molemmin puolen joihin viilasin runkoon teräväkulmaiset "huiput". Sisäkehän siistin filssaamalla mikromoottorin terällä, jonka olin päällystänyt hiomapaperilla.  Sormus oli kiillotusta vaille valmis. Onnekseni rättilaikalla kiillottaessa istutuskynsien muoto pyöristyi ja yhtenäistyi, parantaen lopullista ulkonäköä. Leimat meinasivat unohtua, mutta silti rivisormus valmistui.

Lopputulokseen olen, kuten aivan alussakin mainitsin, hyvin tyytyväinen. Mutta mitä opin? Vähintäänkin rivi-istutuksen perusteet, mutta myös uskoakseni päähän tarttui myös pointteja viilaamisesta ja sahaamisesta. Kovasti toivon että jatkossa tehtävät työt ovat yhtä miellyttäviä kuin tämä. En usko että toivoni on turhaa.

Hopeasormus "paksusta materiaalista"

Viimeisimpänä työnä meidän tuli ammattimatematiikan tehtävänä valmistaa sormus "paksusta" materiaalista, joka tässä tapauksessa oli itse valettua. Tavoitteena oli osata soveltaa sormuksen koon mittaamisen laskukaavoja ja valamisessa tarvittavia tilavuuslaskuja, sekä ilmeisesti opettaa ohuemman materiaalin käsittelystä eroavia tekniikoita. Nämä tekniikat jäivät kuitenkin osaltani pimentoon, mutta ainakin kaavat ja laskut sujuvat, ja tuottivat jopa ihan kivan sormuksen. Työ oli kuitenkin nopea, ja valmistui mukavasti yhden päivän työstämisellä

Liikkeelle lähdin sahaamalla 2mm vahvuisesta hopealevystä pitkän neliskulmaisen suoran, jonka pituus oli kaavoilla laskettu omaan etusormeen sopivaksi. Viilasin palikan päädyt tasaisiksi, jonka jälkeen pakotini ja taivuttelin päädyt vastakkain juottamista varten. Juotin päädyt toisiinsa 1-juotteella, jonka jälkeen pakotin rinkulan sormuksen muotoon sormuspinnan avulla. Koska tekemistä aloittaessani en omannut ideaa sormuksen lopullisesta ulkomuodosta, ryhdyin miettimään sitä tässä vaiheessa. hyvin pitkään olin aluksi sitä mieltä, että tahtoisin flakkamallisen sormuksen, mutta päätin keksiä jotain muuta mielenkiintoisempaa. Kiinnitin huomiota muiden sormuksiin, joista useat olivat rungoltaan "koveria", ja ajattelin että voisin tehdä jotain vastaavaa itsekin. Valitettavasti materiaalini leveys ei riittänyt jotta sormuksestani olisi saatu pakotettua samalla tavalla kovera, ja päätin lähteä muotoilemaan runkoa kuperaksi viilaamalla koko runkoon kiertävän loven saranaviilalla.

Kun rungon kiertävä lovi valmistui, ryhdyin pyöristämään rungon sisäosaa kiinnittämällä sormus ruuvipenkkiin, ja filssaamalla sormuksen läpi viedyllä kapealla filssipaperisuikaleella. Samalla tavalla myös pyöristin ja siistin runkoa kiertävän uran. Siistittyäni ja pyöristeltyäni sormusta tarpeekseni, kiillotin sormuksen tavalliseen tapaan valkoisella ja punaisella vahalla, huopa- ja rättilaikoilla.

Tyytyvisyyteni lopputulokseen yllätti jopa itseni. En lähtenyt tekemään mitään erikoista, tavoite oli vain saada tehtyä tehtävänannon mukainen perussormus ilman mitään hifistelyä. Ei tämäkään mikään superinnovatiivinen design-ihme ole, mutta ihan tyydyttävä miellyttävä nopea suoritus. 

Niittisormus

Toisen jakson töihin kuuluu myös viidestä palasta koostuva sormus, joista kaksi palaa on oltava hopeaa, ja jonka kasaaminen tapahtui niittaamalla. Ideoiden toteuttaminen sormukseksi asti oli työlästä, johtuen osittain ehkä tehtävän antamasta vapaudesta luoda jotakin omaperäistä. Sormus kävi useamman eri muodon luomisvaiheessa, ja useampi versio tuli hylättyä tyytymättömyyttäni työn ollessa puolivaiheilla. Jos tästä työstä ei muuta jäänyt käteen, opin ainakin (kantapään kautta) täsmällisen suunnittelun sekä suunnitelmissa pysymisen tärkeyden.

Ensimmäinen, melko pitkälle kantanut idea oli tehdä kantasormus, joka koostuu neljästä runko-osasta sekä taulun kohdalle tulevasta Ebenpuu-palasta.

Suunnitelmat muotoutuivat pitkälti sormusta tehdessä. Aluksi ajatuksena oli sahata hopeasta neljä samanlaista sormuksen profiilia, jotka niitattaisiin yhteen. Pian kumminkin päädyin tekemään kahdesta "päätypalasta" vain yläosan puolikkaita, jotta saisin sormukselle ylöspäin levenevän muodon. Kantasormuksen "taulun" paikalle sahasin urat, joihin oli tarkoitus niitata pieni pala tummaa Ebenpuuta. Profiilit sahattuani ja siistittyäni liimasin osat pikaliimalla yhteen, jotta pystyisin helpommin hakemaan sormukseen yhtenäistä, symmetristä muotoa. Poltin liimat osien välistä irrottaakseni ne toisistaan poraamista varten. Keitin osat hapossa poistaakseni hapettumat, jonka jälkeen hioin karstalle palaneen liiman pois. Porasin osiin 0.8mm reiät, jonka jälkeen pistin sormuksen kasaan kuparilanganpätkillä.

Jatkoin sormuksen muotoilua, samalla kasvaen jatkuvasti tyytymättömämmäksi syntyvään muotoon. Ongelmaa ei auttanut poraukset, joista kaksi meni sivuun ollen epäsymmetrisiä muiden reikien suhteen.

Jatkoin kuitenkin eteenpäin, ja pian sahailin, hioin ja sovittelin paikoilleen tauluun tulevaa puupalaa. Koska puu oli haurasta, täytyi sitä työstää varoen. Tumma sahanpuru täytti työpisteen ja sotki yllättävän hyvin vaatteet, mikä ei estänyt palan valmistumista. Puun hauraudesta en kuitenkaan syystä tai toisesta ollut ottanut oppia, ja poratessani siihen reikiä pala halkesi keskeltä kahtia. Pala oli pilalla. Tähän yhdistettynä pieni tyytymättömyys rungon muotoon ja reikien sijaintiin, päätin aloittaa koko homman alusta toisella idealla.

Alusta asti halusin vältellä tekemästä sormusta, joka olisi käytännössä viisi rengasta yhteen niitattuna. Halusin tehdä jotakin erilaista. Päädyin kumminkin kokeilemaan ideaa hopealla, puulla ja luulla. Työ eteni ihan hyvää tahtia, mutta en tajunnut luun olevan huokoinen materiaali. Tämä aiheutti kompasteluja luupaljoen imiessä sienen tavoin sisuksiinsa tussin musteen. Muste imeytyi niin syvälle, etten olisi saanut sen jälkiä pois hiomatta koko luupalaa puhki. Päädyin tekemään luupalat uusiksi, ja viisaana miehenä piirrostin luulle sormuksen profiilin. Tussilla.

Yhdistelmänä yleinen tyytymättömyys ideaan ja hölmöt takaiskut.tuottavat tyytymättömyyttä työhön, ja päätin aloittaa jälleen alusta. Nyt mieleen juolahti idea viisikulmaisesta, nivelletystä sormuksesta. Sormus olisi kätevä "stressisormus" sen ollessa liikkuva ja taipuva, hauska näpräiltävä.

Liikkeelle lähdin sahaamalla 2mm hopealevystä viisikulmion osan, johon kokeilin porata reikää niittausta varten. Ilmeni että poraaminen levyn sivusta ei onnistunut johtuen poran epätarkkuudesta ja materiaalin vahvuudesta. Sormuksen muodostavat palat oli siis koottava pienemmistä paloista. Päädyin tekemään palaset pienistä "puikoista", joiden toiseen päähän niittireiän poraamisen jälkeen juotin puikoista kokonaisia paloja. Yksi viisikulmion sivu muodostuu siis yhteenjuotetuista kolmesta puikosta, joiden toiseen päähän on porattu reikä.

Juotettuani palat kasaan sovitin ne toisiinsa, ja huomasin että kaikki niistä eivät täysin sopineet yhteen. Ryhdyin parantelemaan palojen yhteensopivuutta ja hioin palat siisteiksi, jonka jälkeen niittasin palat yhteen. Niittauksen jälkeen löin sormukseen leimat, ja hioin niittikannat ja leimaamisesta tulleet pursejäljet siistiksi.
Lopputuloksena oli nivelletty sormus, jota pystyy taivutella eri muotoiseksi. Jatkossa tulen ehkä tekemään toisen vastaavanlaisen sormuksen, joka koostuu useammasta palasta.