Portfolio

Jatkuvasti päivittyvä lista valmistuneista töistä. Kuvien alla olevista linkeistä pääsee työstä kertovaan blogipostiin.

Sormus & Paperiveitsi, 925 Hopea

Riipus, 925 Hopea

 Medaljonki, 925 Hopea

Kantasormus, Hopea 925 & Puu

Niittisormus, 925 Hopea

Nopea 925-hopeasormus

Rivisormus. Hopea & kuutiollinen zirkonia

Kalvosinnapit "Ankkuri", 925-Hopea

Hierretty sormus, 925-Hopea + Kuutiollinen Zirkonia

Kantasormus

Medaljongin jälkeen nopeana työnä ryhdyin tekemään hopeista kantasormusta, joka oli tarkoitettu nopeaksi työksi jakson loppuun. Annettujen ohjeiden perusteella voi tulkita työn olleen joskus neljässä tunnissa suoritettava tasokoe, eli oletettavissa on että työ on nopeasti tehty. Neljään tuntiin en sormusta tehnyt, mutta nopeasti se kumminkin muutamassa päivässä tuli. Ei kuitenkaan ilman alusta uudestaan aloittamista tälläkään kertaa.


Työn raaka-aineina toimi peukalon mittainen, n. 7mm paksunen hopeatanko sekä ensimmäisen kovuusasteen juotetta. Työ lähti liikkeelle iskemällä meistin avulla heittoprässillä tangon keskikohtaan ura. Tankoa sen jälkeen valssattiin molemmista päistä ja käännellen, siten ettei kuitenkaan meistillä iskettyä uraa ylitetty. Ensimmäinen tanko meni pilalle valssin muotoiltua tangosta ensin salmiakki-suunnikkaan muotoiseksi, ja sitä korjatessa tanko vääntyi melkein kierteiseksi.  Homma alkoi alusta. Samojen alkumuotoilujen jälkeen tanko valssattiin 4mm x 2mm vahvuuksiseksi jättäen keskelle tankoa paksumman ja hieman leveämmän kohdan, jonka jälkeen tankoa muotoiltiin lähemmäs sormusta muistuttavaa muotoa pakottamalla alussa lyödyn uran vieressä olevia sormuksen paksuimpia kohtia meistillä ja vasaralla.

Kun muotoa oli haettu tarpeeksi, mittasin haluamani sormuksen sisäympärysmitan pituisen paperiliuskan, jota mittana käyttäen sahasin tangon valssatut päät lyhyemmiksi.  Sormuksen sisäkehän pituus jätettiin haluttua kokoa pienemmäksi, jotta sormus ei suurenisi liikaa pakottaessa. Juotin päädyt yhteen, ja lähdin muotoilemaan juuri luotua rinkulaa pakottaen sormukseksi, välillä hehkuttaen. Kimpale alkoi muistuttamaan sormusta melko helposti ja nopeasti.

Vaikka kiiltävä taottu pintä näyttikin komealle, ryhdyin muodon löydyttyä viilaamaan sormusta tasaiseksi. Viilaaminen ei ollut erityisen haastavaa, mutta aikaa siihen sai kulumaan hyvin paljon. Olin ajatellut tekeväni sormuksen itselleni,  ja pidin sormuksen tyhjää taulua liian tylsänä omaan makuuni. Hiottua sormuksen karkeasti lopullista muistuttavaa muotoa päädyin sahaamaan tauluun hahlon, johon kiinnitin myöhemmässä vaiheessa puuliuskan. Tämä idea oli suunnitelmana ensimmäistä niittaussormusta tehdessäni, jolloin sen kuitenkin hylkäsin suunnitelmien muuttuessa.

Saatuani sormuksen rungon muodon valmiiksi leimasin sormuksen, ja ryhdyin hiomaan kaikki suurimmat naarmut ja jäljet pois, jonka jälkeen pienemmät jäljet hävitin pinnasta kiillottamalla. Pian sormus oli kiiltävä runko, joka keskeneräisenä odotti päälleen tulevaa puupalaa.

Sopivan puupalan tekeminen muodostui haastavaksi. Paloja sahasin usein vahingossa liian ohuiksi, ja useammin kuin kerran hioessani hyvää puupalaa onnistuin hiomaan liikaa, jolloin palasta tuli runkoon liian lyhyt/ kapea. Myös pari kertaa täysin hyvistä paloista lohkesi kulma pois, jolloin täytyi vain ryhtyä uuden palan tekoon. Sopiva pala kuitenkin valmistui, ja seuraavaksi luvassa oli palan liimaaminen hahloon vahvalla 2-komponenttiliimalla. Nyt ongelmaksi muodostui sopivan puristimen puuttuminen, mutta improvisoimalla ja työkaluja väärinkäyttämällä sain puulevyn puristettua pysyvästi runkoon kiinni. Annoin liiman kuivua, jonka jälkeen ryhdyin hiomaan puupalaa täysin runkoon sopivaksi, siten etteivät palan reunat ja sivut tulleet mistään suunnasta rungon korvakkeiden yli. Kun pala oli täysin rungon myötäinen, kyllästin palan kiillotuslaikalla jossa oli mehiläisvahaa. Harmikseni vahaus värjäsin sormuksen hieman alkuperäistä tummemmaksi, mutta värjääntyminen ei onneksi kuitenkaan pilannut työtä. Sormuksen oltua kiillotusta vaille valmis suojasin palan pienellä pätkällä maalarinteippiä, ja kiillotin rungon varoen osumasta suojattuun puupalaan likaisella, vahaisella kiillotuslaikalla. Kiillotus oli nopeasti ohi, ja sormus oli valmis.

Medaljonki

Vihdoin hommat etenee.

Tämän jakson alussa aloitimme tekemään paria työtä, jotka aiheuttivat hyvin paljon harmaita hiuksia uusintayritysten muodossa. Toinen oli niittaamalla kasattava sormus, ja toinen oli medaljonki, jota tämä kirjoitus koskee.

Medaljongin tekeminen lähti vauhdikkaasti liikkeelle, tosi hyvää tahtia. Uhmakkain mielin etenin työssä vaihe vaiheelta, uskoen tämän työn olevan nopeasti ohi. Kuinka väärässä lopulta olinkaan. Työt alkoivat sahaamalla hopealevystä (jonka ainevahvuutta nyt en muista...) kaksi soikiota, joista tulisi medaljongin puolikkaat. Soikiot sen jälkeen lyötiin muotoonsa heittoprässillä, joka teki soikioista kuvien kaltaiset kupit. Tämän jälkeen kuppien reunamilla oleva ylimääräinen aines sahattiin pois kupin reunoja myöten. Tämän jälkeen kuppien reunat hiottiin littaniksi, jotta niihin jäisi myöhemmin kiinnitettävien sisäsarjojen juottamiselle juotospintaa.

Sisäsarjat ovat siis medaljongin sisälle tulevat kehysrenkaat, jotka pitävät sisälle tulevaa kuvaa medaljongin sisällä. Sisäsarjojen tekeminen aloitettiin piirtämällä levylle medaljongin puoliskon reunoja pitkin ääriviivat, ja piirretyn soikion sisään piirrettiin toinen soikio, jotka yhdessä muodostavat siis soikean renkaan. Seuraavaksi sisempi soikio sahattiin irti. Leimat lyötiin toiseen sisäsarjoista.




Kun kummastakin levystä oli sisempi soikio leikattu irti, ja toiseen lyöty leimat, kohdistettiin medaljongin puoliskot levyille aikaisemmin piirrettyjen soikioiden mukaan. Puoliskot sen jälkeen asetettiin paikoilleen työntämällä kaivertimella pienet nokareet painamaan puoliskoja kaikista suunnista, jotta ne eivät pääsisi juotosvaiheessa liikkumaan. Tämän jälkeen (yllättäen) seurasi ihan perinteinen juotos kovimmalla juotteella. Kovinta juotetta käytettiin siksi, ettei myöhemmissä vaiheissa tapahtuvien juotosten lämpö lähtisi sulattamaan aikasempia juotoksia pois. Puoliskojen juotuttua levyihin kiinni kappaleet kylvetettiin rikkihapossa, jonka jälkeen niistä sahattiin ylimääräinen, kupin reunojen yli tuleva materiaali pois.

Kun kumpaankin medaljonkiin oli sisäsarjat juotettu ja ylimääräiset osat sahattu pois, sisäsarjojen pinnat hiottiin tasaiseksi pöytää vasten, jotta puoliskot istuisivat tiiviisti yhdessä ilman pienimpiäkään rakoja. Tässä vaiheessa tuli vastaan ensimmäinen takaisku, kun toiseen puoliskoon lyödyistä leimoista osa oli lyöty liian pinnallisiksi, ja ne lähtivät hiotessa katoamaan. Tähän homma ei kylläkään vielä kaatunut. Puoliskot liimattiin pikaliimalla yhteen, ja hiomalla lähdettiin hiomaan puoliskoja kuntoon poistaen mahdolliset saumajäljet kupin ja sisäsarjan liitoskohdasta, samalla pyöristäen kuppien muotoa.

Kun puoliskojen muoto oli valmis ja kaikki virheet oli saatu korjattua hiomalla, kävin vetämässä ilman erityisiä vaikeuksia 2mm vahvuuksisen putken josta tehtäisiin medaljongin sarana. Alkoi medaljongin saranauran viilaaminen. Asetin yhteenliimatut puoliskot ruuvipenkkiin mahdollisimman suoraan, ja ryhdyin 2mm paksulla saranaviilalla viilaamaan uraa johon myöhemmin tulee saranaputket. Rankan viilauksen edetessä hyvää vauhtia huomasin tehneeni saranaurasta liian leveän, syvän ja vinon ohjeissa annetulle saranaputken mitoille. Tässä vaiheessa ajattelin työn olevan niin nopea, että voisin ilman isompia ongelmia aloittaa koko työn alusta, perustellen sitä itselleni sillä että työt pitäisi tehdä annettujen ohjeiden sekä rajoitusten puitteissa.

Aloitin siis työn alusta. Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa hopean sulattamista, kun aikaisemmista työvaiheista kerääntyneestä jätehopeasta sulatettiin uusi levy, joka toimi uuden yrityksen raaka-aineena. Uusintayritys eteni samoin kuten ensimmäinenkin yritys, mutta hieman takaiskusta hidastuneena. Hyvää työtä hidasti jälleen taas takaisku, kun iskemäni leimat hioutuivat sisäsarjasta pois (taas). Tähän ei kuitenkaan homma kaatunut, mutta jonkun mielelleni hämärän peitossa olevan tapauksen tuloksena päädyin vielä tekemään toisen puoliskon kokonaan alusta. Homma taas eteni siedettävästi kunnes motivaatio laski jälleen saranoiden juotuttua uriin niin huonosti pilaten koko medaljongin, minkä johdosta päädyin aloittamaan työn alusta jälleen kerran.

Toivon kipinä syttyi kumminkin jälleen huomatessani, että ensimmäinen medaljonkiyritelmä oli vielä pelastettavissa tekemällä muutamua korjauksia ja kompromisseja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viilasin saranauran suoraksi ja vedin saranaksi isomman putken kuin mitä ohjeissa ohjeistettiin. Onnistumisen vauhdittamana työt lähtivät jälleen luistamaan, ja pian olin jo saanut onnistuneesti juotettua puoliskoihin saranat, lukkolangan ja riipuslenkin. Saranaputkien päädyt sahattiin ja viilattiin vinoiksi, ja suuaukot "senkattiin" hieman muuta putkea suuremmiksi, jotta putkien läpi kulkevan langan päät saataisiin niittaamalla levitettyä pysymään putkessa. Saranalanka hiottiin ja viilattiin hieman kartiomaiseksi, siten että se menisi saranan läpi langan yläosan jämähtäessä senkkauksiin. Vaikeasti selitetty, pahoittelen.

Saranalanka katkaistiin, ja viilattiin vielä saranaputken myötäiseksi. Tämän jälkeen luokkakaverin avustuksella saranalangan alapää niitattiin niittipunsselilla. Kaveri piti medaljonkia tasoalasinta vasten minun niitatessa saranalankaa putken sisään. Tämä vaati yllättäen paljon aikaa ja vaivaa, mutta ennenpitkää kuitenkin homma onnistui, ja medaljonki oli kasassa. Seuraavaksi taitoin pyöröpihdeillä lukkolangan muotoonsa, ja hioin kaikki työstämisen jäljet pois melko hienolla filssikapulalla. Ryhdyin kiillottamaan nurinkurisesti ensin pieniä osia (saranan vaikeat kohdat, riipuslenkki) mikromoottorilla, jonka jälkeen kiillotin koko medaljongin kiillotuskoneella rättilaikoilla.

Medaljonki oli vihdoin usean takaiskun jälkeen valmis, ja olo hyvin helpottunut ja hieman yllättyneenä lopputulokseen.

Pahoittelut mahdollisille lukijoille pitkästä tauosta kirjoitusten välissä. En katsonut kannattavaksi julkaista aina uusia kirjoituksia jokaisen työvaiheen jälkeen, minkä takia tämäkin julkaisu tuli vasta nyt vaikka edistystä medaljongin kanssa olikin tehty jo aikaisemminkin. Jatkossakin kirjoitukset tulevat olemaan linjaa "1 työ - 1 postaus", joten varautukaa. Pitkiä katkoksia saattaa tulla. Toivottavasti ei.