Klassikko

Tehtävänanto

Koulutyö ”klassikko” tehtävänannossa saimme tehtäväksi tutustua muinaisegyptiläiseen kulttuuriin, tutkien sen ajan muotoilua ja materiaalivalintoja, sekä sen ajan kultasepäntyötä. Tehtävässä oli myös valmistaa aihepiirin inspiroima koru, jonka tuli sisältää kahta erilaista istutustyyppiä. Tehtävän tavoitteena on toimia harjoitteluna tulevaa opinnäytetyötä silmällä pitäen, opettaen oman opinnäytetyökokonaisuuden tekemiseen vaadittavia suunnittelu-, dokumentointi-, ja esittämistaitoja. Muinaisegyptiläisessä taiteessa ilmenevien siipikuvien inspiroimana valmistin siiven muodoista ammentavan hopeisen kämmenselkään asettuvan ketjukiinnitteisen käsikorun.

Suunnittelu

Suunnitteluni lähti liikkeelle hakemalla inspiraatiota aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia tutkien. Aluksi suunnittelin tekeväni rannekorun erään egyptiläisen mallin mukaan, mutta valmistamiseen tarvittava työmäärä oli liian pieni, joten jatkoin suunnittelua. Mielessäni on pidemmän aikaa ollut valmistaa kämmenselkään asettuva käsikoru, ja nähdessäni kuvamateriaaleissa paljon siipiaiheista graifiikkaa, päädyin pohtimaan kuinka saisin yhdistettyä nämä kaksi elementtiä.

Egypti-lähdeteoksesta löytyi tietoa egyptiläisten Maat-jumalasta, joka oli oikeuden, tasa-arvon ja vastaavien arvojen jumala. Maat oli jumalan lisäksi myös nimitys silloisen oikeudentajun periaatteelle. Maat-perjaatteeseen kuului 42 elämänohjetta, jotka olivat vastaavia kun kristinuskon perustana olevat 10 käskyä. Kuvissa Maat-jumalalla on käsivarsia myöten menevät siivet. Siivet sopivat suunnitelmiini, ja päätin ottaa Maat-jumalan työni aiheeksi. Periaatteessa olisin voinut tehdä kumpaankin käteen omat siivet, mutta rajallisen työajan vuoksi päädyin tekemään vaan toiseen käteen. Oikea käsi valikoitui, koska se edustaa useassa kulttuurissa hyvää, puhdasta ja oikeaa, mikä sopii  aiheeseeni. Pian päädyin tekemään kuparista mallikappaleen.

 
Leikkasin romukuparista karkeasti siiven muotoisen levynpalasen, jota muotoilin pakottamalla haluamaani muotoon. Mallikappale auttoi hahmottamaan idean toimivuutta, ja auttoi etenemään suunnittelussa. Ensimmäistä mallikappaletta kokeiltuani päädyin tekemään toisen mallikappaleen, jonka muotoihin tein hieman hienosäätöä saadakseni muodon hieman sirommaksi ja siipimäisemmäksi. Mallikappaleeseen piirtämällä kokeilin erilaisia vaihtoehtoja kivien ja kuvioiden sijoittelulle. Kokeilin useita variaatioita, mutta mikään useasta eri vaihtoehdosta ei tuntunut järkevältä taikka mielekkäältä vaihtoehdolta. Päädyin siis aloittamaan käsikorun rungon valmistamisen ilman tarkkaa suunnitelmaa pinnalle tulevista kuvioista ja kivien asettelusta.

Työn aloitus

Työt alkoivat sahaamalla 2 mm hopealevystä kuparimallin mukaisen aihion, jonka taoin haluamaani muotoon. Takominen tapahtui sopivan kokoisella pallopäävasaralla takomisluokan pyypölleissä olevia kuoppia hyödyntäen. Koska työlleni ei ollut asiakasta, muotoilin käsikorun omaan käteeni sopivaksi. Takominen oli helppoa, kunhan jatkuvasti muisti käydä hehkuttamassa, jotta hopea taipuisi vasaran alla helpommin. Jatkuvan hehkutuksen haittapuolena tuli musta hopea, joka nousi hyvin laajalti korun pinnalle. Jäljet kuitenkin lähtivät suhteellisen vähällä vaivalla mutakuopalla hiomalla.

Ketjujen liitoskohtia tehtäessä pohdin kivien sijoittelua, ja erään luokkakaverin ehdotuksen mukaan aloin asettelemaan kiviä säännölliseen kuvioon. Kivien asettelu oli kuitenkin haastavaa, sillä kuperalle pinnalle oli vaikeaa sommitella kivet siten että ne näyttäisivät olevan tasaisen välimatkan toisista kivistä, ja kuitenkin näyttäen olevan symmetrisesti pinnalla useasta eri kulmasta katsottuna. Pitkän asettelun jälkeen sain kuitenkin kivien paikat sijoitettua järkevästi pinnalle. Seuraavaksi seurasi kivien paikkojen poraaminen, joka oli aluksi hieman hankalaa johtuen kunnollisen poraustuen puuttumisesta. Porasin kiville pari reikää, joista osa jyrsiintyi poranterän vuoksi piloille. Nämä reiät piti täyttää jotta kiville saataisiin kunnolliset sovitteet, mutta tämä osoittautui hieman työlääksi käsikorun ollessa hyvin iso suhteessa täytettäviin koloihin, jolloin reikien paikkausten juote ei meinannut juosta mihin oli tarkotus. Sain kuitenkin paikat täytettyä, sillä hinnalla että koruun ilmestyi runsaasti mustaa hopeaa. Mutakuopassa jälleen hioin mustat hopeat pois, kiillotin korun ja siirryin poraamaan reiät lopuille kiville. Tällä kertaa sain korun sopivasti tuettua, ja poraukset onnistuivat hyvin.

Porattuihin reikiin ryhdyin tekemään kiville sovitteita mikromoottorin soviteterällä. Aluksi sovitteiden teko sujui hyvin, mutta soviteterä tylsyi nopeasti, mikä vaikeutti sovitteiden poraamista. Muutaman sovitteen jälkeen terä tylsyi jo niin paljon, että se leikkasi tuskin mitään. Aikani koitin tylsällä terällä porata, mutta luovutin huomatessani että osa kivien paikoista epäonnistuivat. Nämä paikat minun oli jälleen täytettävä ja porattava uudestaan, mikä raastoi hermoja. Paikat täytettyäni ja uudet reiät porattuani siirryin käyttämään uutta palloporanterää, joka leikkasikin kivien sovitteet naurettavan vaivattomasti aikaisempaan soviteterään verrattuna. Parin lipsahduksen takia jouduin kyllä taas täyttelemään kivien paikkoja, mutta työ sujui uudella terällä huomattavasti tehokkaammin.

Kivien istutus

Saatuani kaikille kiville sovitteet tehtyä, siirryin hiertämään kivet paikoilleen. Aluksi 2 mm zirkonioiden istutus ei ottanut onnistuakseen, ja jälleen jouduin täyttämään vanhoja sovitteita ja tekemään uudet. Opettajalta pyysin hiertämisen pikakertausta, jonka jälkeen istutustyö alkoikin sujumaan hyvin. Hierrin lipesi useamman kerran istuttamisen aikana, aiheuttaen ikäviä naarmuja korun pinnalle. Kivet kuitenkin olivat ja pysyivät paikoillaan, ja naarmut sai helpohkosti kiillotusterällä painettua piiloon ennen lopullista kiillottamista. Jatkuva sovitteiden täyttäminen oli kuitenkin tuonut niin paljon pinnalle mustaa hopeaa, että sitä olisi ollut hyvin vaikea kiillottamalla poistaa. Päätinkin hopeoida kaikki osat piilottaakseni jäljet mustasta hopeasta.

 Kiinnitys & kasaus

Ryhdyin tekemään kämmenen puolelle tulevaa kiinnityssysteemiä. Aluksi ajattelin kiinnityksen tapahtuvan kokonaan ketjuilla, mutta päädyin tekemään isomman kiinteän kaaren johon ketju kiinnityy oven turvaketjun tavoin. Tällä ratkaisulla sain kiinnityksestä kokonaisuuteen paremmin sopivan.  Kiinnityksen tekemisen aloitin leikkaamalla paperista muutaman erilaisen kaaren, joita mallasin kämmeneeni. Valitsin kaarista sopivimman, jota hieman leikkasin vielä muodoltaan kokonaisuuteen paremmin sopivaksi. Paperimallin avulla piirrotin kaaren ääriviivat 1.5 mm hopealevylle, josta sahasin kaaren. Kaaren muotoilin kämmeneen sopivaksi pakottamalla ja hehkuttamalla, ajoittain mallaamalla sitä kämmeneeni kohtaan, johon sen tulisi valmiissa korussa asettua. Työhön tottuneena tämä vaihe meni ripeästi, ja siirryin sahaamaan loven johon kiinnitysketju kiinnittyy. Tein myös reiät ketjuille, jotka kiinnittävät kaaren muuhun koruun, jonka jälkeen kiillotin koko osan.

Kiinnityksen toinen olennainen osa, kiinnitysketju, oli luvassa seuraavaksi. Tehtävänannon vaatiessa korussa käytettävän kahte eri istutustyyppiä, pohdin korun tyyliin ja muotoon sopivia istutusvaihtoehtoja. Muutaman vaihtoehdon jälkeen päädyin istuttamaan "turvaketjun" päähän  umpi-istukkaan mustan hematiitin, joka oli hionnaltaan briljantin yläosa. Tämä sopi täydellisesti yhteen korun briljanttihiottujen zirkonioiden kanssa. Istuttaminen oli jo tuttua perushommaa. Leikkasin ohuesta hopealevystä kiven kehän pituisen suikaleen, josta tuli kiven kehys. Tein suikaleesta renkaan, jonka jälkeen juotin renkaan tasaiselle aluslevylle. Sahasin ja viilasin koko istukan siistiksi, ja kiinnitin istukan pakettilakkaan. Istutin kiven, ja hioin koko osan siistiksi ennen kiillottamista.

                             

Seuraavaksi vedin vetoraudan läpi puolipyöreää lankaa, josta tein valmiiseen ketjuun sopivia lenkkejä joita käytin kaikkien ketjujen kiinnittämiseen. Silmämääräisesti mittasin ketjujen pituudet omaan käteen sopiviksi, jonka jälkeen kiinnitin kaikki ketjut hitsaamalla.
Egyptistä ammentava käsikoruni oli valmis.

Yhteenveto

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Pääsin vihdoin tekemään pitkään mielessä olleen suunnitelman, ja työ oli erilainen kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisin suunnitellut pidemmälle korun yleisilmettä, muotoa ja kivien asettelua. Työ kuitenkin oli hyvin opettavainen, ja se tulee toimimaan hyvänä pohjana tulevia projekteja mielessä pitäen.