sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Hiertäminen (Harjoitus + Sormus)



 



Pitkän kirjoitustauon jälkeen sain puhtia ryhtyä sunnuntai-yönä kirjoittamaan lisää blogitekstejä. Taukoa kirjoittamisessa on ollut nolottavan pitkään, mutta toivottavasti saan seuraavan parin viikon sisään kirjoitettua uudet tekstit valmistuneista töistä. Tällä kertaa on luvassa kirjoitelma aiheesta kivien hiertäminen. Aiheesta minulla on hyvin niukalti kuvia, joten pyydän lukijaa ymmärtämään mahdollista vaikeaselkoista tekstiä, ja käyttämään mielikuvitusta.

Hiertämisessä lähdettiin ensin liikkeelle harjoittelemalla levylle, ennen kunnollisen työn tekemistä. Työtä varten varasin 3mm vahvuista hopealevyä, johon olin myöhemmin opettajalta saamani 3mm halkaisijan kuutiolliset zirkoniat istuttava. Lisäksi täytyi valmistaa oma hiertämistyökalu, josta valitettavasti minulla ei ole kuvaa. Hierrin on työkaluna kapeneva metallinen puikko, joka on tyylistä riippuen joko päästään suora tai kaartuva.
Hierrintä ryhdyin tekemään karkeasti n.10cm pitkästä, muutaman millimetrin vahvuisesta terästangosta. Tangonpätkä lyötiin puiseen kahvaan kiinni. Seuraava tehtävä oli "teroittaa" tangon kärki, mikä tapahtui koulun pajaluokassa sijaitsevalla nauhahiomakoneella. Hiertimen terän piti olla kärkeen kapeneva parin sentin matkalta. Nauhahiomakoneella piti varoa ettei terä kuumene liikaa, mikä auheuttaisi sen että teräs pehmenisi liikaa, mikä aiheuttaisi ongelmia hiertäessä. Hiottuani hiertimen terän sopivaksi, taivutin kärjen lyömällä sitä sarvialasimen päällä pari kertaa. Seuraavaksi tylsytin "terän" filssaamalla ja kiillotin koko terän. Hierrin oli valmis.

Seuraavaksi ryhdyin tekemään itse istutusharjoitusta. Materiaaliksi varaamaani 3mm hopealevyyn porasin 1.2mm poranterällä summamutikassa reikiä, joista tuli paikat kiville. Hurjimmat matematiikot huomaavat tässä vaiheessa, että 3mm kivi on hankalaa saada 1.2mm halkaisijan reikään. Tästä syystä porattuja reikiä ryhdyin seuraavaksi suurentamaan käytämällä mikromoottorin 3mm ruusuporanterää, jolla jyrsin reiät kiville sopiviksi. Kivien tuli istua sovitteisiin siten, että kiven reunus, "uuma", oli juuri ja juuri levyn pinnan alapuolella vain millimetrin murto-osan verran, jotta kiven saisi hierrettyä paikalleen. Jos kivi olisi liian pinnassa, ei kiven paikallaan pitävä materiaali riittäisi pitämän kiveä kestävästi paikoillaan. Jos kivi taas olisi liian syvällä sovitteessa, olisi sitä vaikea hiertää, ja itse istutuksessa hiertämisen jäljet olisivat hyvin näkyvästi rumat.


Hiertäminen tapahtuu kiertämällä hierrintä kiven uuman reunaa myöten kiven ympäri, siten että hierrin hiertää kiven ympärillä olevaa materiaalia kiven reunojen päälle. Hyvin epäselvä selitys asiaa tuntemattomalle, pahoittelen. Hiertäminen onnistui ihan hyvin, ensimmäisissä kivissä tulleet lipsahdukset ja niiden jäljet jäivät pois viimeisiä kiviä hiertäessä. Hierrettyäni kaikki kivet paikoilleen, testasin istutuksen pitävyyttä painamalla kiviä takaa valoaukosta hopealangan pätkällä. Pari kiveä napsahti irti, mutta ne hiersin uudestaan paikoilleen, tällä kertaa jämäkämmin. Tällä kertaa irronneetkin kivet pysyivät paikoillaan. Olin tyytyväinen, niin myös opettaja. Siirryin miettimään korua, johon uutta opittua taitoa soveltaisin.

Muutaman erilaisen vaihtoehdon kautta lähdin suunnittelemaan aikaisemmin tekemästäni, tästäkin blogista löytyvästä kantasormuksesta variaatiota (sormukseen tästä.) Ideaksi tuli tehdä siis samantyyppinen, mutta puupalan sijasta sormuksessa olisi kemiallisesti mustaksi hapetettu hopeapala, johon istuttaisin kaksi kirkasta kiveä.



Rungon tein samalla tavalla kuin yllä mainitussa aikaisemmassa kantasormuksessa, kuitenkin siten etten sahannut rungosta pois palaa, jonka paikalle aikaisemmin tuli puupala. Sen sijaan sahalla ja kaivertimella tein urat rungon "tauluun" ja sen ympärille, jotta näyttäisi siltä että rungossa olisi jälkeenpäin kiinnitetty pala, aikaisemman sormuksen hengessä. Seuraavaksi, kuten harjoituksessa, porasin taulun läpi paikat kiville, ja tein mikromoottorin ruusuporanterällä sovitteet kiville, jotka sen jälkeen hiersin paikoilleen koloihinsa. Kuvista näkyy, että kivet eivät ole ihan linjassa toisiinsa nähden, mutta tein kuitenkin työn loppuun. Kun olin varmistanut että kivet olivat pysyvästi paikoillaan, ryhdyin värjäämään taulun "palaa". Aluksi kokeilin värjäämistä dippaamalla koko sormuksen ensin värjäysaineeseen (hapettuisreaktiota nopeuttavaan "Blitziin")
ja kiillottamalla ylimääräiset värjääntymät pois. Tämä oli kuitenkin hankala lähestymistapa, sillä kiillotuskoneella hyvin helposti otti pois väriä kohdista mistä ei väriä pitänyt pois ottaa. Parin kokeilun jälkeen kiillotin koko sormuksen kokonaan puhtaaksi, ja siirryin värjäämään levittäen värjäysainetta hammastikulla haluttuun kohtaan. Värjäys onnistui, leimasin unohtamani leimat ja varovasti kiillotin sormuksen loppuun. Olin tyytyväinen.













keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Rivisormus

Viimeisin, ja toistaiseksi hauskin/paras/miellyttävin työ tähän asti on ollut rivisormus, jonka valmistin kivenistutuksen harjoitustyönä hopeasta ja viidestä kuutiollisesta zirkoniasta. Työ tuntui tähänastisista töistä helposti miellyttävimmältä tähän asti tehdyistä töistä, johtuen mahdollisesti siitä, että tämä tuntui jollain tavalla enemmän "oikealta" kultasepäntyöltä kuin jotkut aikaisemmista. Tyylillisesti sormus ei ehkä vastaa omaa näkemystäni siitä millaista haluaisin työkseni tehdä, mutta jollakin tavalla tekemisen teknisyys/rakenteellisuus tuntui tavallaan lumoavalta.

Työ eteni nopeasti (valmistui parissa päivässä), mikä tietenkin näkyy osaltaan paikoitellen lähinnä kynsissä jotka eroavat kaikki toisistaan, sekä muutamasta liian pitkälle menneestä sahauksesta, joita ei harmikseni millään voinut korjata. Kuitenkaan nämä virheet eivät loppujenlopuksi haitanneet, ja tuloksena syntyi sormus johon olen itse tyytyväinen siitä huolimatta että pienellä huolellisuuden korotuksella olisin saanut vielä parempaa aikaan. En pidä ajatuksesta että tyytyisin keskinkertaiseen, mutta joitakin asioita voi katsoa sormien välistä. Tämä oli ensimmäinen harjoitustyö kynsi-istutuksesta, jonka tarkoituksena oli opettaa kuinka homma toimii. Kuvitteelliselle asiakkaalle en tämän laatuista työtä luovuttaisi, mutta harjoituksen idea välittyi pääkoppaan asti, minkä nyt luulisi olevan koko harjoittelun tarkoitus.

Liikkeelle tekemisessä lähdin varaamalla työtä varten viisi 3mm-halkaisijan zirkoniaa (kaksi violettia ja kolme vaaleansinistä) sekä 6mm paksua hopeatankoa, jonka vaivalloisesti vedin 4mm paksuuteen. Vetäminen oli varsin työlästä, varsinkin kun olin varannut tankoa sen verran lyhyen pätkän etten saanut sitä viilattua tarpeeksi pitkältä matkalta jotta langan vetämisessä käytettävillä pihdeillä saisi tangosta kunnolla kiinni. Ennenpitkää kumminkin kädessäni oli hopeatanko juuri oikean vahvuisena, jonka työstämistä jatkoin valssaamalla tankoa kummastakin päästä 2mm vahvuuteen, jättäen keskelle riittävän pitkän pätkän 4mm paksuista osuutta, johon myöhemmin kivet istutettaisiin. Seuraavaksi mittasin ja hahmottelin rungolle sopivaa pituutta, jonka jälkeen sahasin ylimääräiset pätkät päistä pois ja juotin päät yhteen. Nyt minulla oli pöydällä epämääräisen, ei-tasapaksuinen hopearinkula josta oli tarkoitus tehdä näyttävä viisikivinen sormus.






Pakotin rinkuan sormusraudana avulla lähemmäksi oikeaa sormusta muistuttavaan muotoon, jonka jälkeen siirryin hiomaan pakottaessa "levähtäneitä" rungon alueita muun rungon tasalle, varmistaen kuitenkin ettei missään vaiheessa rungon paksuus alita vaadittua 4mm vahvuutta. Siistin sormuksen runkoa, ja siirryin merkitsemään rungon istutusosaan tulevien kivien paikat. Jokaiselle viidelle kivelle piti varata 4mm x 4mm laatikko, jonka takia aikaisemmin piti varmistaa ettei sormuksen leveys alittaisi tätä mittaa. Jos materiaalista olisi tullut liian ohutta, ei sitä olisi jäänyt jäljelle tarpeeksi muodostamaan istutuksille kunnollisia kynsiä. Piirrotin siis materiaaliin "laatikon" rajat, joiden mukaan sen jälkeen sahasin urat sahanterän syvyyteen, siis siten että terä oli kokonaan uponnut materiaaliin. Seuraavaksi merkkasin 4x4 laatikoiden keskikohdat, joista porasin 1.2mm terällä rungon läpi. Näistä rei'istä suurensin mikromoottorin 3mm "ruusuterällä" istutettavien kivien mentävät kolot, siten että kiven taulu asettui juuri ja juuri rungon materiaalin tasalle.








Siirryin sahaamaan rungon sivuun päällä olevien rajojen mukaan viistot urat, jonka jälkeen piirrotin rungon sivuun istutuspaikkojen keskikohdat, joista lähdin pyöröviilalla muotoilemaan istutuskynsiä. Siirryin viilaamaan saranaviilalla rungon suuntaisesti muotoillakseni istutuskynsiä lisää. Kun kun kynnet olivat umpimateriaalista muotoutuneet, täytyi istutuspaikat kiillottaa, sillä kivien ollessa paikoillaan se ei enää tulisi onnistumaan.





Viimeisteltyäni istutuspaikat alkoi itse istutustyö. Yksitellen asttelin kiven paikoilleen, jonka jälkeen istutustyökalulla painoin kynnet kiven päälle varoen ettei kivi asettaudu kuoppaansa vinoon. Aluksi kynnet olivat liian paksuja suoraan kiven päälle painettaviksi (=istuttajalla liian heikot käsivoimat) joten kynsiä oli hieman kevennettävä kärjistä viilaamalla. Suhteellisen helposti sain kivet jämäkästi paikoilleen, jonka jälkeen siirryin siistimään kynsiä "repimällä" ylimäärästä ainesta istutustyökalulla, samalla varmistaen kivien jämäkän istumisen. Lisäksi viilailin kynsiä muotoillakseni niitä pidemmälle. Viilasin rungon pyöreäksi, paitsi aivan istutusten molemmin puolen joihin viilasin runkoon teräväkulmaiset "huiput". Sisäkehän siistin filssaamalla mikromoottorin terällä, jonka olin päällystänyt hiomapaperilla.  Sormus oli kiillotusta vaille valmis. Onnekseni rättilaikalla kiillottaessa istutuskynsien muoto pyöristyi ja yhtenäistyi, parantaen lopullista ulkonäköä. Leimat meinasivat unohtua, mutta silti rivisormus valmistui.






Lopputulokseen olen, kuten aivan alussakin mainitsin, hyvin tyytyväinen. Mutta mitä opin? Vähintäänkin rivi-istutuksen perusteet, mutta myös uskoakseni päähän tarttui myös pointteja viilaamisesta ja sahaamisesta. Kovasti toivon että jatkossa tehtävät työt ovat yhtä miellyttäviä kuin tämä. En usko että toivoni on turhaa.



























maanantai 14. tammikuuta 2013

Hopeasormus "paksusta materiaalista"




Viimeisimpänä työnä meidän tuli ammattimatematiikan tehtävänä valmistaa sormus "paksusta" materiaalista, joka tässä tapauksessa oli itse valettua. Tavoitteena oli osata soveltaa sormuksen koon mittaamisen laskukaavoja ja valamisessa tarvittavia tilavuuslaskuja, sekä ilmeisesti opettaa ohuemman materiaalin käsittelystä eroavia tekniikoita. Nämä tekniikat jäivät kuitenkin osaltani pimentoon, mutta ainakin kaavat ja laskut sujuvat, ja tuottivat jopa ihan kivan sormuksen. Työ oli kuitenkin nopea, ja valmistui mukavasti yhden päivän työstämisellä






Liikkeelle lähdin sahaamalla 2mm vahvuisesta hopealevystä pitkän neliskulmaisen suoran, jonka pituus oli kaavoilla laskettu omaan etusormeen sopivaksi. Viilasin palikan päädyt tasaisiksi, jonka jälkeen pakotini ja taivuttelin päädyt vastakkain juottamista varten. Juotin päädyt toisiinsa 1-juotteella, jonka jälkeen pakotin rinkulan sormuksen muotoon sormuspinnan avulla. Koska tekemistä aloittaessani en omannut ideaa sormuksen lopullisesta ulkomuodosta, ryhdyin miettimään sitä tässä vaiheessa. hyvin pitkään olin aluksi sitä mieltä, että tahtoisin flakkamallisen sormuksen, mutta päätin keksiä jotain muuta mielenkiintoisempaa. Kiinnitin huomiota muiden sormuksiin, joista useat olivat rungoltaan "koveria", ja ajattelin että voisin tehdä jotain vastaavaa itsekin. Valitettavasti materiaalini leveys ei riittänyt jotta sormuksestani olisi saatu pakotettua samalla tavalla kovera, ja päätin lähteä muotoilemaan runkoa kuperaksi viilaamalla koko runkoon kiertävän loven saranaviilalla.




Kun rungon kiertävä lovi valmistui, ryhdyin pyöristämään rungon sisäosaa kiinnittämällä sormus ruuvipenkkiin, ja filssaamalla sormuksen läpi viedyllä kapealla filssipaperisuikaleella. Samalla tavalla myös pyöristin ja siistin runkoa kiertävän uran. Siistittyäni ja pyöristeltyäni sormusta tarpeekseni, kiillotin sormuksen tavalliseen tapaan valkoisella ja punaisella vahalla, huopa- ja rättilaikoilla.










Tyytyvisyyteni lopputulokseen yllätti jopa itseni. En lähtenyt tekemään mitään erikoista, tavoite oli vain saada tehtyä tehtävänannon mukainen perussormus ilman mitään hifistelyä. Ei tämäkään mikään superinnovatiivinen design-ihme ole, mutta ihan tyydyttävä miellyttävä nopea suoritus.