Rivisormus

Viimeisin, ja toistaiseksi hauskin/paras/miellyttävin työ tähän asti on ollut rivisormus, jonka valmistin kivenistutuksen harjoitustyönä hopeasta ja viidestä kuutiollisesta zirkoniasta. Työ tuntui tähänastisista töistä helposti miellyttävimmältä tähän asti tehdyistä töistä, johtuen mahdollisesti siitä, että tämä tuntui jollain tavalla enemmän "oikealta" kultasepäntyöltä kuin jotkut aikaisemmista. Tyylillisesti sormus ei ehkä vastaa omaa näkemystäni siitä millaista haluaisin työkseni tehdä, mutta jollakin tavalla tekemisen teknisyys/rakenteellisuus tuntui tavallaan lumoavalta.

Työ eteni nopeasti (valmistui parissa päivässä), mikä tietenkin näkyy osaltaan paikoitellen lähinnä kynsissä jotka eroavat kaikki toisistaan, sekä muutamasta liian pitkälle menneestä sahauksesta, joita ei harmikseni millään voinut korjata. Kuitenkaan nämä virheet eivät loppujenlopuksi haitanneet, ja tuloksena syntyi sormus johon olen itse tyytyväinen siitä huolimatta että pienellä huolellisuuden korotuksella olisin saanut vielä parempaa aikaan. En pidä ajatuksesta että tyytyisin keskinkertaiseen, mutta joitakin asioita voi katsoa sormien välistä. Tämä oli ensimmäinen harjoitustyö kynsi-istutuksesta, jonka tarkoituksena oli opettaa kuinka homma toimii. Kuvitteelliselle asiakkaalle en tämän laatuista työtä luovuttaisi, mutta harjoituksen idea välittyi pääkoppaan asti, minkä nyt luulisi olevan koko harjoittelun tarkoitus.

Liikkeelle tekemisessä lähdin varaamalla työtä varten viisi 3mm-halkaisijan zirkoniaa (kaksi violettia ja kolme vaaleansinistä) sekä 6mm paksua hopeatankoa, jonka vaivalloisesti vedin 4mm paksuuteen. Vetäminen oli varsin työlästä, varsinkin kun olin varannut tankoa sen verran lyhyen pätkän etten saanut sitä viilattua tarpeeksi pitkältä matkalta jotta langan vetämisessä käytettävillä pihdeillä saisi tangosta kunnolla kiinni. Ennenpitkää kumminkin kädessäni oli hopeatanko juuri oikean vahvuisena, jonka työstämistä jatkoin valssaamalla tankoa kummastakin päästä 2mm vahvuuteen, jättäen keskelle riittävän pitkän pätkän 4mm paksuista osuutta, johon myöhemmin kivet istutettaisiin. Seuraavaksi mittasin ja hahmottelin rungolle sopivaa pituutta, jonka jälkeen sahasin ylimääräiset pätkät päistä pois ja juotin päät yhteen. Nyt minulla oli pöydällä epämääräisen, ei-tasapaksuinen hopearinkula josta oli tarkoitus tehdä näyttävä viisikivinen sormus.

Pakotin rinkuan sormusraudana avulla lähemmäksi oikeaa sormusta muistuttavaan muotoon, jonka jälkeen siirryin hiomaan pakottaessa "levähtäneitä" rungon alueita muun rungon tasalle, varmistaen kuitenkin ettei missään vaiheessa rungon paksuus alita vaadittua 4mm vahvuutta. Siistin sormuksen runkoa, ja siirryin merkitsemään rungon istutusosaan tulevien kivien paikat. Jokaiselle viidelle kivelle piti varata 4mm x 4mm laatikko, jonka takia aikaisemmin piti varmistaa ettei sormuksen leveys alittaisi tätä mittaa. Jos materiaalista olisi tullut liian ohutta, ei sitä olisi jäänyt jäljelle tarpeeksi muodostamaan istutuksille kunnollisia kynsiä. Piirrotin siis materiaaliin "laatikon" rajat, joiden mukaan sen jälkeen sahasin urat sahanterän syvyyteen, siis siten että terä oli kokonaan uponnut materiaaliin. Seuraavaksi merkkasin 4x4 laatikoiden keskikohdat, joista porasin 1.2mm terällä rungon läpi. Näistä rei'istä suurensin mikromoottorin 3mm "ruusuterällä" istutettavien kivien mentävät kolot, siten että kiven taulu asettui juuri ja juuri rungon materiaalin tasalle.

Siirryin sahaamaan rungon sivuun päällä olevien rajojen mukaan viistot urat, jonka jälkeen piirrotin rungon sivuun istutuspaikkojen keskikohdat, joista lähdin pyöröviilalla muotoilemaan istutuskynsiä. Siirryin viilaamaan saranaviilalla rungon suuntaisesti muotoillakseni istutuskynsiä lisää. Kun kun kynnet olivat umpimateriaalista muotoutuneet, täytyi istutuspaikat kiillottaa, sillä kivien ollessa paikoillaan se ei enää tulisi onnistumaan.

Viimeisteltyäni istutuspaikat alkoi itse istutustyö. Yksitellen asttelin kiven paikoilleen, jonka jälkeen istutustyökalulla painoin kynnet kiven päälle varoen ettei kivi asettaudu kuoppaansa vinoon. Aluksi kynnet olivat liian paksuja suoraan kiven päälle painettaviksi (=istuttajalla liian heikot käsivoimat) joten kynsiä oli hieman kevennettävä kärjistä viilaamalla. Suhteellisen helposti sain kivet jämäkästi paikoilleen, jonka jälkeen siirryin siistimään kynsiä "repimällä" ylimäärästä ainesta istutustyökalulla, samalla varmistaen kivien jämäkän istumisen. Lisäksi viilailin kynsiä muotoillakseni niitä pidemmälle. Viilasin rungon pyöreäksi, paitsi aivan istutusten molemmin puolen joihin viilasin runkoon teräväkulmaiset "huiput". Sisäkehän siistin filssaamalla mikromoottorin terällä, jonka olin päällystänyt hiomapaperilla.  Sormus oli kiillotusta vaille valmis. Onnekseni rättilaikalla kiillottaessa istutuskynsien muoto pyöristyi ja yhtenäistyi, parantaen lopullista ulkonäköä. Leimat meinasivat unohtua, mutta silti rivisormus valmistui.

Lopputulokseen olen, kuten aivan alussakin mainitsin, hyvin tyytyväinen. Mutta mitä opin? Vähintäänkin rivi-istutuksen perusteet, mutta myös uskoakseni päähän tarttui myös pointteja viilaamisesta ja sahaamisesta. Kovasti toivon että jatkossa tehtävät työt ovat yhtä miellyttäviä kuin tämä. En usko että toivoni on turhaa.