Pitkän kirjoitustauon jälkeen sain puhtia ryhtyä sunnuntai-yönä kirjoittamaan lisää blogitekstejä. Taukoa kirjoittamisessa on ollut nolottavan pitkään, mutta toivottavasti saan seuraavan parin viikon sisään kirjoitettua uudet tekstit valmistuneista töistä. Tällä kertaa on luvassa kirjoitelma aiheesta kivien hiertäminen. Aiheesta minulla on hyvin niukalti kuvia, joten pyydän lukijaa ymmärtämään mahdollista vaikeaselkoista tekstiä, ja käyttämään mielikuvitusta.
Hiertämisessä lähdettiin ensin liikkeelle harjoittelemalla levylle, ennen kunnollisen työn tekemistä. Työtä varten varasin 3mm vahvuista hopealevyä, johon olin myöhemmin opettajalta saamani 3mm halkaisijan kuutiolliset zirkoniat istuttava. Lisäksi täytyi valmistaa oma hiertämistyökalu, josta valitettavasti minulla ei ole kuvaa. Hierrin on työkaluna kapeneva metallinen puikko, joka on tyylistä riippuen joko päästään suora tai kaartuva.
Hierrintä ryhdyin tekemään karkeasti n.10cm pitkästä, muutaman millimetrin vahvuisesta terästangosta. Tangonpätkä lyötiin puiseen kahvaan kiinni. Seuraava tehtävä oli "teroittaa" tangon kärki, mikä tapahtui koulun pajaluokassa sijaitsevalla nauhahiomakoneella. Hiertimen terän piti olla kärkeen kapeneva parin sentin matkalta. Nauhahiomakoneella piti varoa ettei terä kuumene liikaa, mikä auheuttaisi sen että teräs pehmenisi liikaa, mikä aiheuttaisi ongelmia hiertäessä. Hiottuani hiertimen terän sopivaksi, taivutin kärjen lyömällä sitä sarvialasimen päällä pari kertaa. Seuraavaksi tylsytin "terän" filssaamalla ja kiillotin koko terän. Hierrin oli valmis.
Seuraavaksi ryhdyin tekemään itse istutusharjoitusta. Materiaaliksi varaamaani 3mm hopealevyyn porasin 1.2mm poranterällä summamutikassa reikiä, joista tuli paikat kiville. Hurjimmat matematiikot huomaavat tässä vaiheessa, että 3mm kivi on hankalaa saada 1.2mm halkaisijan reikään. Tästä syystä porattuja reikiä ryhdyin seuraavaksi suurentamaan käytämällä mikromoottorin 3mm ruusuporanterää, jolla jyrsin reiät kiville sopiviksi. Kivien tuli istua sovitteisiin siten, että kiven reunus, "uuma", oli juuri ja juuri levyn pinnan alapuolella vain millimetrin murto-osan verran, jotta kiven saisi hierrettyä paikalleen. Jos kivi olisi liian pinnassa, ei kiven paikallaan pitävä materiaali riittäisi pitämän kiveä kestävästi paikoillaan. Jos kivi taas olisi liian syvällä sovitteessa, olisi sitä vaikea hiertää, ja itse istutuksessa hiertämisen jäljet olisivat hyvin näkyvästi rumat.
Hiertäminen tapahtuu kiertämällä hierrintä kiven uuman reunaa myöten kiven ympäri, siten että hierrin hiertää kiven ympärillä olevaa materiaalia kiven reunojen päälle. Hyvin epäselvä selitys asiaa tuntemattomalle, pahoittelen. Hiertäminen onnistui ihan hyvin, ensimmäisissä kivissä tulleet lipsahdukset ja niiden jäljet jäivät pois viimeisiä kiviä hiertäessä. Hierrettyäni kaikki kivet paikoilleen, testasin istutuksen pitävyyttä painamalla kiviä takaa valoaukosta hopealangan pätkällä. Pari kiveä napsahti irti, mutta ne hiersin uudestaan paikoilleen, tällä kertaa jämäkämmin. Tällä kertaa irronneetkin kivet pysyivät paikoillaan. Olin tyytyväinen, niin myös opettaja. Siirryin miettimään korua, johon uutta opittua taitoa soveltaisin.
Muutaman erilaisen vaihtoehdon kautta lähdin suunnittelemaan aikaisemmin tekemästäni, tästäkin blogista löytyvästä kantasormuksesta variaatiota (sormukseen tästä.) Ideaksi tuli tehdä siis samantyyppinen, mutta puupalan sijasta sormuksessa olisi kemiallisesti mustaksi hapetettu hopeapala, johon istuttaisin kaksi kirkasta kiveä.
Rungon tein samalla tavalla kuin yllä mainitussa aikaisemmassa kantasormuksessa, kuitenkin siten etten sahannut rungosta pois palaa, jonka paikalle aikaisemmin tuli puupala. Sen sijaan sahalla ja kaivertimella tein urat rungon "tauluun" ja sen ympärille, jotta näyttäisi siltä että rungossa olisi jälkeenpäin kiinnitetty pala, aikaisemman sormuksen hengessä. Seuraavaksi, kuten harjoituksessa, porasin taulun läpi paikat kiville, ja tein mikromoottorin ruusuporanterällä sovitteet kiville, jotka sen jälkeen hiersin paikoilleen koloihinsa. Kuvista näkyy, että kivet eivät ole ihan linjassa toisiinsa nähden, mutta tein kuitenkin työn loppuun. Kun olin varmistanut että kivet olivat pysyvästi paikoillaan, ryhdyin värjäämään taulun "palaa". Aluksi kokeilin värjäämistä dippaamalla koko sormuksen ensin värjäysaineeseen (hapettuisreaktiota nopeuttavaan "Blitziin")
ja kiillottamalla ylimääräiset värjääntymät pois. Tämä oli kuitenkin hankala lähestymistapa, sillä kiillotuskoneella hyvin helposti otti pois väriä kohdista mistä ei väriä pitänyt pois ottaa. Parin kokeilun jälkeen kiillotin koko sormuksen kokonaan puhtaaksi, ja siirryin värjäämään levittäen värjäysainetta hammastikulla haluttuun kohtaan. Värjäys onnistui, leimasin unohtamani leimat ja varovasti kiillotin sormuksen loppuun. Olin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti