Ensimmäinen blogipäivitys, joka sisältää nitä lupaamiani kuvia töistäni. Aluksi olin laittamassa myös kuvia tekemistäni sahaus- ja juotosharjoituksista, sekä kuparilangasta ja ledilampusta tekemästäni kierrätysmateriaalisormuksesta, Mutta päätin nyt tällä kertaa keskittyä olennaiseen, eli tähän asti tekemiini töihini.
Kelloseppäkoulun Kulta- ja Kelloalan erikoismyyjäkurssilla tekemäni hopeasormus, jossa esiintyy usein suosimani ankkuri. Koko on 18, runko flakkamallinen ja materiaalin vahvuus n. 2mm. Sormus on omaa sormea varten tehty, ja koristaa yhä päivittäin oikean käteni keskisormea.
Ankkuri on leikattu erillisestä levystä ja juotettu sormusrunkoon. Tehokkaampi idea olisi ollut alunperin tehdä koko sormus yhdestä palasta, siis siten että ankkuria ei olisi leikattu erikseen ja myöhemmin juotettu C-malliseen runkoon. Alkuperäinen suunnitelma kuitenkin oli tehdä ankkuri hieman paksummasta levystä kuin loppurunko, jotta se kohoaisi hieman muuten tasaisesta flakkapinnasta. Kuitenkin työstövaiheessa materiaalien paksuusero hioutui olemattomiin, ja ankkuri näyttää olevan paksuudeltaan yhtenäinen rungon kanssa. Sormusta tarkastellessa huomaa myös, ettei se ole kaikin puolin symmetrinen, varsinkaan ankkurin kohdalla. Lisäksi viimeistelemättömyyttä on hieman kaikkialla, pieniä lommoja ja viilanjälkiä ei tarvitse kauaa etsiä. Leimatkin ovat hieman vinossa. Myös pieni suunnitteluvirhe vaivaa sormusta: sormessa pidettäessä toinen ankkurin "koukuista" hankasi aluksi sormeen. Onneksi kuitenkin syystä tai toisesta hankautuminen loppui, eikä oikeassa keskisormessa enää näy punaista hankaumajälkeä.
Virheistä, vioista ja huolimattomuudesta huolimatta sormuksella on erityinen merkitys, ensimmäisenä kunnollisena korutyönäni. Aikaisemminkin olen koruja tehnyt, mutta tämä oli ensimmäinen jonka tein kunnolla, oikeilla materiaaleilla, oikeilla työvälineillä sekä oikeilla työmenetelmillä. Päivittäisessä käytössä olevana hopeasormuksena se on kerännyt pintaansa hyvin paljon kiiltoa vieviä naarmuja, eikä unohdus yön yli hopeanpuhdistusaineeseen kiiltoa auttanut. Minua ne eivät niinkään haittaa, tähän yksilöön kulutus ja iän merkit sopivat.
Ensimmäinen harjoitustyö kultaseppäkoulussa: Kirjeveitsi. Tarkat mitat unohtuneet, materiaalin paksuus muutaman millimetrin luokkaa, kahvan käärmeen pituus 6cm luokkaa, terän pituus ehkä n. 14cm luokkaa.
Huonosti otetussa kuvassa näkyy karmeat säilytyksen aiheuttamat naarmut kiillotetussa kappaleessa, sekä väärin päin sijoittuneet leimat.
Ensimmäisenä työnä veitsi toimi mittarina: kuinka paljon jaksaa sahata, viilata, kiillottaa. Pinta-alaa kappaleella on paljon, ja sen käsittely vaatii oman määränsä tekijän kärsivällisyyttä. Veistä tehdessä kahvan aiheen sai valita itse, ja se aiheuttikin melko paljon päänvaivaa. Mielelläni olisin tehnyt jotain oikeasti hienoa joka miellyttäisi, mutta tulin siihen tulokseen että joissakin harjoitustöissä olennaisinta on työn jälki, ja tämä on mielestäni yksi niistä. Pian keksin käärmeaiheen, ja vaikka itse aiheesta en niinkään pitänyt, oli kuitenkin käytännön toteutus tyydyttävä. Käärmeen hiominen pyöreäksi oli hieman haasteellinen, ja prosessi tarvitsikin pientä improvisointia. Koska työpöydissä ei ole ruuvipenkkiä, ja kumpikin käsi on varattava hiomiseen, piti veitsi saada johonkin tukevasti kiinni. Lopullinen ratkaisu oli asettaa veitsi pöydän sekä siihen ruuvattavan viilaustukitelineen väliin, ja kiristää paikoilleen. Ehkä hieman vaikea hahmottaa selityksen perusteella, mutta asiasta viisastuneena hankin jatkoa varten pienen ruuvipenkin, jonka saa pöydänkulmaan kätevästi kiinni.
Lopputulokseen olen tyytyväinen. Yleinen työnjälki miellyttää, tosin kiillotus noin isoon kappaleeseen on haastavaa, ja tämän veitsen kohdalla kiillotuksessa on parannettavaa. En myöskään ole hopeoinut veistä luokkakavereiden tavoin. Veitsen terä on hyvin onnistunut. Terä on suora tasaista pintaa vasten, vaikka kuvan huonon laadun ja varjojen ym. tekijöiden perusteella voisi luulla toisin.
Viimeisimpänä työnä riipus, josta tässä keskeneräisiä kuvia. Tehtävänä oli tehdä riipus, jossa pyöreään pohjaan juotetaan kiinni kuperaksi pakotettu levy, johon on sahattu vapaavalintaista kuviota. Riipuksen sisäosa on tarkoitus käsitellä loppuvaiheessa tummaksi, siten että leikatut kuviot tulevat riipuksesta paremmin esiin. Alkumateriaalina oli 1mm paksuinen hopealevy, josta leikatusta palasta valssasin 0.8mm vahvuisen palan. 1mm paksuisesta osasta sahasin riipuksen pohjana toimivan ympyrän, ja 0.8mm paksuuteen valssatusta osasta tein levyn, jonka myöhemmin pakotin pohjan päälle tulevaksi kupiksi. Syy eri vahvuuksien käyttöön on riipuksen lopullisen painon pitäminen minimissään.
Ideani riipuksen leikkauksiin lähti juuri alkaneesta syksystä. Leikkauksiin hain puunlehtimäistä muotoa, ja ideana oli myös kokeilla tehdä kappaleen sisään oranssinvärinen emalointi. Suunnitelmat ja ideat kumminkin muuttuivat tehdessä, ja lopputuloksen päivitän tänne kun lopputulokseen pääsen.
Aluksi koko korun idea tuntui hieman hankalalle: miten saan osat juotettua? Onko tämänlaisen kappaleen kiillottaminen haasteellista? Näistä ei epäilyksistäni huolimattani muodostunut ongelmia. Juotteet juoksivat siististi saumoihin, eikä kiillotuksessa ole toistaiseksi ollut mitään poikkeuksellista. (Toistaiseksi) ainoa päänvaivaa aiheuttanut asia tuli vastaan riipuslenkin kohdalla. Aluksi oli hyvin vaikea keksiä minkä mallinen riipuslenkki ylipäätään sopisi koruun. Kun sain erään idean, sen viilaaminen täysin kappaleeseen sopivaksi osoittautui aikaavieväksi ja ajoittain rasittavaksi. Saatuani tyydyttävän riipuslenkin valmiiksi, se suli juotosvaiheessa pieneksi käppyräksi lähes heti juotteen sulattua. Onneksi käppyrä lähti vaivatta irti jälkiä jättämättä, mutta tässä vaiheessa tähän työhön varatut materiaalit alkoivat olla lopussa. Uutta riipuslenkkiä pohdin jonkin aikaa, kunnes päädyin kuvassa näkyvään lopulliseen ratkaisuun. Lenkki ei ole lankaa kuten kuvasta voisi luulla, vaan levyä jonka kiinnijuotettuani viilasin pyöreäksi.
Vaikka kuvassa riipus näyttääkin melko valmiita, on siinä vielä työvaiheita edessä. Tämänhetkinen tavoite on saada riipus kiillotettua täysin valmiiksi, jonka jälkeen siihen tehdään paksu hopeointi. Hopeoinnin jälkeen koko riipus käsitellään hopean väriä muuttavalla kemikaalilla, jonka jälkeen väri poistetaan kaikkialta paitsi riipuksen sisäosista. Tämän jälkeen seuraa todennäköisesti vielä loppukiillotus.
Eli tässä tämänhetkistä kuvasatoa. Enemmän olen koruja aikaisemmin tehnyt, mm. ketjujen ja helminauhojen punominen on koettu. Näistä minulla ei kuitenkaan ole ainakaan vielä hyviä kuvia, joten jätin ne tästä päivityksestä pois. Riipuksesta postitan päivityksiä sen valmistuttua, ja muista töistä ja asioista sitä mukaan kun ideoita tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti